MILA, CINZIA ANGELININ LYHYTELOKUVA
Taiteilijat yhdistivät voimansa pilvipalvelussa ja animoivat vaikuttavan sodanvastaisen tarinan
LÄHENTYMINEN
Jaa tämä asiakastarina
Etäyhteistyö yhdistää osaajat ympäri maailman virtuaalisessa animaatiostudiossa
Kahden viime vuoden aikana pandemia on muuttanut tapaa, jolla studiot ja taiteilijat tekevät yhteistyötä. Mutta kymmenen vuotta ennen kuin etätyö yleistyi, elokuvantekijä Cinzia Angelini kokosi maailmanlaajuisen tiimin itsenäiseen virtuaaliseen animaatiostudioon luodakseen 3D-lyhytanimaation Mila. Angelini ja 350 taiteilijan vapaaehtoinen tiimi 35 maasta työskenteli yli 10 vuoden ajan toteuttaakseen suuren visionsa – ilman budjettia. Pilvessä tapahtuvan tuotannon yhdistämänä he loivat palkitun elokuvan, liikuttavan tarinan pienestä tytöstä, joka elää sodan kaaoksen keskellä.
Cinzia Angelini (vasemmalla) ja hänen äitinsä Trenton kaupungin aukiolla Italiassa. Kuva: Cinzia Angelini.
Perhetarinan universaali teema
Cinzia Angelini tervehtii meitä Milanosta, jossa varttuessaan hän kuuli tarinoita äitinsä lapsuudesta toisen maailmansodan aikana. Nuo tarinat inspiroivat hänen itsenäisesti tuotettua elokuvaansa Mila. ”Äitini oli sodan aikana vain 5-vuotias, ja hänen kotikaupunkiaan Trentoa pommitettiin raskaasti vuonna 1943”, Angelini kertoo. ”Hän puhui aina siitä, miltä hänestä tuntui, kun pommikoneet olivat tulossa. [Pelosta jähmettyneenä] hän ei pystynyt liikkumaan tai juoksemaan suojaan, ennen kuin joku kävi hakemassa hänet.”
Kun Angelini oli nuori nainen 1990-luvulla, Bosnian sota aiheutti samanlaisen vaikutelman. ”Nämä kauheudet tapahtuivat hyvin lähellä Italiaa, vain Välimeren toisella puolella”, hän jatkaa. ”Tästä syystä olen aina halunnut käyttää animaation keinoja vastustaakseni konflikteja – varsinkin sitä, mitä lapset joutuvat kokemaan sodan keskellä. Tästä tuli elokuvan keskeinen ajatus.”
Cinzia Angelinin itsenäisesti tuotettu elokuva Mila kertoo lapsen kokemuksista toisen maailmansodan aikana Italiassa. Kuva: Cinzia Angelini.
Cinzia Angelinin kunnianhimoinen visio
Angelinilla oli lähes kahden vuosikymmenen kokemus animaattorina ja tarinataiteilijana suurilla studioilla, kuten Dreamworksilla, Disneyllä ja Illuminationilla, kun hän vuonna 2009 päätti tehdä Milan. Se oli henkilökohtainen projekti, jolla oli kaksi tarkoitusta: ”Halusin myös osoittaa, että pystyn ohjaamaan”, hän sanoo. ”Siihen aikaan Hollywoodissa ei juuri ollut auki paikkoja ohjaajaksi haluavalle naiselle, joka puhui vieraalla korostuksella.”
Mila tehtiin kuvaamaan lapsen kokemusta sodasta tavalla, joka ylittää kieli- ja kulttuurierot. ”Monet kysyivät minulta, miksi tein Milan 3D-elokuvana enkä 2D-versiona. Halusin yleisön kokevan pommitusten kaaoksen”, Angelini sanoo. ”3D-elokuvan tekeminen ilman budjettia ja korkealla laatutasolla on ollut hullunmyllyä, koska tarvitaan monia ihmisiä, jotka ovat erikoistuneet eri osa-alueisiin, sekä erittäin responsiivisia tuotantoputkia.”
Vapaaehtoinen taiteilija työstää Milan toimintakohtausta. Kuva: Cinzia Angelini.
Taiteilijat yhdistävät voimansa
Kun Angelini kehitti Milan tarinaa ja jakoi sen kollegoidensa kanssa, hän huomasi heidän innostuvan ideasta. ”Ihmiset alkoivat kysellä minulta: ‘No, teemmekö me Milan?’ Vastasin, ettei minulla ollut budjettia. He sanoivat minulle tekevänsä töitä ilmaiseksi.” Ystävien ja ystävien ystävien kautta ensimmäinen 10 vapaaehtoisen taiteilijan ryhmä laajeni lopulta yli 350 tekijään 35 maasta.
”Tämä on itse asiassa Milan menestyksen salaisuus”, Angelini sanoo. ”Niin monet ihmiset olivat valmiita työskentelemään ilmaiseksi projektissa, koska näin voitaisiin saada huomiota lasten tragedioille sotien keskellä. Taiteilijat ovat herkkiä ihmisiä – kun he sitoutuvat vapaa-ajallaan projektiin, sillä pitää olla jotain sanottavaa.”
”Mahdottoman” haasteen ratkaiseminen virtuaalisen animaatiostudion avulla
Angelini ja hänen tiiminsä aloittivat hankkeen Milan luomiseksi vuonna 2010. Työkaluina käytettiin Mayaa ja Arnoldia, ja ”siitä tuli iso projekti, jossa oli useita lavastuksia, tehosteita ja lähes 300 resurssia”, hän sanoo.
Vaikka vapaaehtoisten rekrytointi oli helppoa, maailmanlaajuisen ja monikielisen kuvittajien, suunnittelijoiden, animaattoreiden ja valaisijoiden tiimin hallinta ei ollut. ”Kuvittele tuotantoputki 35 eri maassa erilaisilla laitteilla ja ohjelmistoilla”, Angelini kuvailee. Tuottaja Andrea Emmes liittyi projektiin varhaisessa vaiheessa auttaakseen hallitsemaan monimutkaisuutta.
Yhdessä Mila-tiimi muodosti itsenäisen virtuaalisen animaatiostudion – aikana, jolloin etätyö oli vielä uutuus. He kokosivat yhteen joukon työkaluja yhteistyötä ja viestintää varten. ”Alussa kommunikointi oli sähköpostien ja Skypen varassa”, Angelini kertoo. ”Ja aloitimme viestintäalustalla, joka oli hyvin 90-lukulainen, kömpelö ja hidas.” Kun he ottivat käyttöön uusia pilvipohjaisia yhteistyötyökaluja, kuten Slackin ja ShotGridin niiden tullessa saataville, Angelinin mukaan heidän työtapansa mullistuivat.
Mutta oli vaikea asettaa määräaikoja vapaaehtoisille tekijöille. ”Jotkut ihmiset työskentelivät yhden asian parissa, jotkut tekivät sata eri asiaa”, hän kertoo. ”Opimme, että työskenneltäessä vapaaehtoisten kanssa kaikki on kerrottava kymmenellä. Jos joku sanoo, että hän voi tehdä jotain päivässä, se kestää kymmenen päivää.”
Hidas tahti synnytti myös haasteen pysyä tekniikan kehityksen mukana. Projekti kävi läpi ohjelmistopäivityksiä sekä uusien ja parempien työkalujen käyttöönottoja, mutta yhteensopivuuspäivitykset, jotka olisivat vieneet perinteiseltä studiolta viikon, viivytti Mila-tiimiä kuukausia.
”Tuolloin emme tajunneet, miten hullua, mahdotonta ja haastavaa juttua olimme tekemässä”, Angelini sanoo. ”Mutta se oli ainoa tapa – tarvitsimme vapaaehtoisia, ja vapaaehtoiset olivat eri puolilla maailmaa.”
ShotGridin käyttöönotto monimutkaisen tuotannon hallinnassa oli ”ehdottomasti yksi tärkeimmistä vaiheista tuotantoputken koostamisessa”, Angelini sanoo. Kuva: Cinzia Angelini.
Projekti maaliin asti
Angelini ja Mila-tiimi jatkoivat logististen ja teknisten haasteiden läpi ja saivat jatkuvasti uutta tukea elokuvalle siitä kertovien ihmisten, joukkorahoituksen ja jopa TEDx-puheen avulla. ”Monta kertaa sain viestejä täysin vierailta ihmisiltä, jotka jakoivat henkilökohtaisen tarinansa", Angelini kertoo. ”Kun tiesin, että ihmiset todella uskoivat tähän projektiin, en voinut mitenkään lopettaa.”
Autodesk tuli mukaan tukemaan projektia vuoden 2017 lopulla Maya- ja Arnold-lisensseillä, jotta maailmanlaajuisen tiimin kaikki jäsenet voisivat työskennellä samalla ohjelmistolla. ShotGrid-tuotannonseurantaohjelmiston avulla tiimi loi pilvipohjaisen virtuaalisen studion, jolla pystyttiin hallitsemaan tuotantoputkea tehokkaammin sekä virtaviivaistamaan viestintää.
Angelinin kokopäiväinen työnantaja Cinesite tarjoutui auttamaan Milan viimeistelyssä suurten studiotuotantojen välisenä ajanjaksona vuonna 2019. ”10 vuoden jälkeen saimme Milan vihdoin valmiiksi 11 kuukaudessa”, hän sanoo.
Elokuvan esittelyvideo (2 min 7 s) kuvaa Milan kokemusta, kun hän on joutunut keskelle Trenton kaupungin aukion pommituksia. Kuva: Cinzia Angelini.
Yleisöt reagoivat vahvaan viestiin
Tammikuussa 2021 valmistunut Mila on omistettu lapsille, jotka edelleen kärsivät sodan seurauksista. Tarinassa seurataan pientä tyttöä, joka menettää kotinsa ja perheensä Trenton pommitusten aikana. Hänet pelastaneen nuoren naisen avulla Mila selviää tuhosta, ja hänen mielikuvituksensa ja optimisminsa herättävät toivoa uudesta elämästä.
Ilman puhetta kerrottu elokuva välittää tarinan tunteisiin vetoavan viestin ilmeikkäiden hahmojen, monipuolisen visualisoinnin ja musiikin kautta. UNICEF Italia liittyi yli 30 sponsorin joukkoon tukemaan Milaa, viitaten ”eri puolilta maailmaa tulevien taiteilijoiden löytämään yleismaailmallisen kielen voimaan”.
Milaa on esitetty elokuvafestivaaleilla vuosina 2021 ja 2022, myös kotiinpaluun hengessä Trenton elokuvajuhlilla. Se on saanut jo yli 30 palkintoa.
Elokuvan kohtaus, joka kuvaa Trenton kaupungin aukion pommituksia. Kuva: Cinzia Angelini.
Vauhtia nouseville animaatioammattilaisille
Tuotannon toinen suuri tavoite oli antaa jotain takaisin vapaaehtoistiimin jäsenille – auttaa heitä oppimaan, verkostoitumaan ja saamaan töitä. ”Tietenkin he saivat nimensä lopputeksteihin”, Angelini sanoo. ”Järjestimme myös mentorointia: mukaamme lähteneet opiskelijat saivat tehdä tiivistä yhteistyötä ohjaajien kanssa, joilla oli 15 vuoden kokemus isoilla studioilla. Ja monet vapaaehtoiset, joilla oli kahden tai kolmen vuoden kokemus alalta, hyödynsivät työpanostaan Milassa saadakseen muita työpaikkoja. Meistä tuli kuin iso rekrytointialusta.”
Elokuvasta tuli myös käännekohta sen luojan uralla. ”Se antoi minulle todella paljon, jo ennen kuin se oli valmis”, Angelini kertoo. ”Kun Cinesite auttoi minua Milan kanssa, he pyysivät minua ohjaamaan seuraavan elokuvansa, Aniventure-tuotannon HitPigin [jossa on veteraanianimaattori David Feiss toisena ohjaajana]. Tämä on Milan ansiota – ja myös sen kokemuksen ansiota, jota sain näiden 10 vuoden aikana.
Mila-elokuvan päähenkilö äitinsä kanssa onnellisempina aikoina. Kuva: Cinzia Angelini.
Pysyvä vaikutus
Nyt kun Mila on valmis, Angelini haluaa tuoda elokuvan tunnekokemuksen yleisöille kaikkialla. ”Palkintojen voittaminen on tietysti hienoa, mutta elokuvan jakaminen mahdollisimman monelle ihmiselle on tavoitteeni”, hän sanoo. ”Kun aloitin tämän projektin, Syyrian sota oli alkamassa. Ja nyt Taleban on palannut Afganistaniin. Ihmiset näyttävät aina taistelevan toisiaan vastaan, mutta toivon, että seuraava sukupolvi on herkempi.”
Tämä on se tuleva sukupolvi, jonka Angelini haluaa erityisesti tavoittaa. ”Ehkä sen näkee joku lapsi”, hän sanoo, ”tuleva diplomaatti tai poliitikko – joku, jonka on päätettävä, painaako isoa punaista nappia vai ei. Ehkä hän silloin muistaa kohtauksen Milasta ja harkitsee toisenkin kerran.”
